Tähdenlento

Okei. Olen virallisesti laiskin bloggaaja ikinä. Elän ilmeisesti vaihetta, jossa tietokoneen avaamista paremmaksi jutuksi pääsee oikeastaan mikä tahansa. Siis oikeasti mikä tahansa. Se on kummaa kuinka normaalisti vihaamani tiskaaminenkin alkaa tuntua hohdokkaalta, kun tietokoneella istuminen tulee mieleen. Ehkä tämä on jotain etiäistä ja tarpeellista vieroksuntaa ennen opinnäytetyön aloittamista, sillä sitten saa varmasti tietokeella istua ihan tarpeeksi.



No mitäs olen sitten tehnyt, jos en ole konetta avannutkaan? Muutaman kerran olen käynyt ihastuttamassa koulun käytäviä omalla mahtavalla olemuksellani, aloittanut kankaankudontakurssin (mikä muuten on mahtavaa!), innostunut virkkaamaan matonkuteesta maton ja oman "korin" Aarnelle. Olen ulkoillut Aarnen kanssa (välillä ahkerasti ja toiste vähemmän ahkerasti), osallistunut kangaspuiden arvontaan ja tehnyt vakavan päätöksen (lue varannut ajan optikolta) silmälasien uusimisesta.




Ja, tänä iltana näin tähdenlennon. :)

Ihana, ihana sunnuntai

Millainen on unelmien sunnuntaiaamu? Juuri samanlainen kuin tämä!

Tunne siitä, että saa nukkua juuri niin kauan kuin haluaa, on ihanaa. Ja herätys ilman herätyskelloa on vielä mukavampaa. Siitä lähtien, kun löysin Ylexin Hyvä Veli -ohjelman, olen haaveillut rauhallisesta aamusta kotona, ohjelmaa kuunnellen. En oikein edes muista milloin olen viimeeksi viettänyt sunnuntain kotona. Viimeiset kuusi-seitsemän (en edes muista kuinka monta) sunnuntaita olen viettänyt töitä tehden ja varmaan huhtikuussa olin edellisen kerran kotona viettämässä viikonloppua. Nyt siis oli todella kiva fiilis lähteä aamulenkille Aarnen kanssa, painaa korvanapit korviin ja kuunnella Kasparia, Johnny Cashia, Supergrassia ja Radioheadia. Edes pieni vesisade ei juuri haitannut menoa. Hyvä Veli -ohjelmaa kuvaillaan Ylexin sivuilla seuraavasti: "Musiikkityylit ja listasijoitukset ovat toissijaisia sillä Hyvä Veli ei kunnioita myyntilukuja tai pelkää genrerajoituksia vaan tarttuu innokkaasti erikoisempaankin musaan." Ja mikä parasta Veli Kauppinen soittaa täydellistä sunnuntai-musaa! Eipä siis ihme, että ohjelmasta on tullut lempparini!

Kotiin päästyäni viritin stereoihini kaksituntisen ohjelman jatkumaan, jotta pystyin samalla nauttimaan ihanasta aamiaisesta keittiön pöydän ääressä ja myöhemmin rennosta hömppälehden lukutuokiosta loikoillen omassa sängyssä. Täydelliseen aamiaiseen kuuluu vahvana osana tee. Olen oppinut tee-hulluksi englannissa asumisen jälkeen. Kunnon teen kuuluu olla mustaa, vahvaa ja siihen EHDOTTOMASTI laitetaan AINA maitoa joukkoon. Lisäksi pidän hunajasta teessäni. En voi sietää suomalaisten suosimia aromatisoituja mausteteesekoituksia. Suomesta on vaikea löytää kunnon vahvaa teetä ja tilaankin sitä aina tuliaisiksi, kun joku ystävistäni matkailee englannin tai irlannin suuntaan. Olen kuitenkin onnistunut löytämään kohtuullisen hyvän teen Suomen valikoimista: Twiningsin "Classic Afternoon Tea". Teen lisäksi aamiaisella tarjotaan ruisleipää höystettynä juustolla, jäävuorisalaatilla ja paprikalla. Raikasta ja ravitsevaa.




Sunnuntaipäivä saa mukavan jatkon käsitöiden parissa, kun jatkan verhokapan virkkausta. Lupasin ystävilleni virkata pitsiverhot heidän ihanan puuhuvilansa kodinhoitohuoneeseen ja ulko-oven ikkunaan. Nyt toinen verho on jo valmiina ja toinen on hyvää vauhtia valmistumassa. Viimeisestä verhosta puuttuu enää osa reunapitsistä ja pujotus kuja yläreunasta. Sunnuntaipäivä kuluurattoisasti television viihdyttäessä taustalla, koiran nukkuessa jaloissa lämpimänä keränä ja käsien tehdessä ahkerasti omaa työtään.



Ai niin, täytyy täydelliseen sunnuntaihin vielä lisätä ainakin yksi tunti koneen ääressä lemppariblogien lukemista. Niitä kun en ole ehtinyt (tai jaksanut) vähään aikaan lukaista... :)

6 months and 34 years

Tiistai-päivän saldo on ehdottoman positiivissävyinen. Kävin koululla keskustelemassa opintojeni etenemisestä ja juttelin ohjaavan opettajan kanssa samantien tulevan opinnäytetyön sisällöstä. Pelkäsin hieman molempia keskusteluja, mutta aivan turhaan. Opintopisteitä näyttää kertyneen paremmin kuin hyvin ja opinnäytetyöhönkin sain konkreettisia vinkkejä työn eteenpäin viemiseksi. Kotona olen siis nyt väkertänyt kolmea erilaista maind map -tekelettä, joiden perusteella huomisessa opinnäytetyöseminaarissa saan jo hienosti esiteltyä ajatuksiani muille seminaarilaisille. Jee! Neiti Ruusupuu on reipas koululainen! :)

Iltapäivällä kävin harrastamassa "korkeakulttuuria" ja tutustumassa Madridilaisen taiteilijan Fernando Garcian "6 months and 34 years" -näyttelyyn galleria Harmoniassa. Näyttelyn nimi viittaa sekä Garcian ikään että aikaan, jonka hän on suomessa viettänyt. Töissään taiteilija on tutkinut suomenkielen rakennetta ja "arkkitehtuuria" saaden aikaan mielenkiintoisia ja osittain järjettömiäkin lauseita. Näytteillä olevat työt ovat mielenkiintoisia ja hauskoja. Mikäli siis satut olemaan Jyväskylän käy ihmeessä katsastamassa näyttely! Se on avoinna aina syyskuun 27. päivään saakka.

Kuva

Kotona jälleen...

Rap, rap, rap, rap, rap... Ääni kuuluu koiran tassuista, kun se juoksee ympäri asuntoa. Se on iloinen, kun tultiin kotiin. Ja niin olen minäkin.

Viikonloppu ja tämä viimeinen viikonlopun päivä oli aika raskas. Itkin jopa hieman tänään töissä. Osaltaan siksi, että olen mestari huolehtimaan asioista ja nyt on tosiaankin jotain huolehdittavaa ja toisaalta siksi, että näin hyvän työkaverin nyt (toistaiseksi) viimeistä kertaa. Hän muuttaa Skotlantiin rakentamaan itselleen uutta elämää. Olen iloinen hänen puolestaan, mutta samalla 'oi niin' surullinen. Samulia tulee hirveä ikävä. Onneksi sentään yhteydenpito on nykyään helppoa ja sähköpostiviestit lennähtävät silmänräpäyksessä, vaikka maapallon toiselle puolelle. Ja nyt on sentään hyvä syy lähteä matkailemaan kohti Skottien ihmemaata! :)

Nyt pitäisi oikeastaan kömpiä vällyjen väliin ja kiirehtiä unten maille, mutta millään ei saa aikaiseksi. Huomenna on aikainen herätys, kun koulu alkaa. Ei voi väittää, että lukuvuoden aloitus saisi alkunsa ruusuisesti, kun ensimmäiset neljä tuntia saan viettää "Sisäinen laskentatoimi" -kurssilla. Onneksi olkoon vaan minulle! ;)

Rentoilua

Viime päivät olen viettänyt täysin tietokonevapaata elämää. Vasta tänään havahduin, että voisihan täällä koneellakin välillä käväistä. Koneen edessä istumisen välttely johtuu varmaan siitä, että kohta istun tässä jatkuvasti! KÄÄK! Opinnot alkavat taas ensiviikon alussa!

Tänään siis olen istunut koneen edessä ja valikoinut kursseja joita olisi kohta määrä suorittaa. Sain valittua niitä yllättävän paljon ja nyt ahdistaa hieman. Mutta eipä kai tässä muu auta kuin ryhtyä hommiin. Onneksi hihat tarvitsee kääriä vasta ensiviikolla. Sitä ennen voin ottaa rennosti. :)

Ihanat ystävät

Aarnen yksin kotona -harjoittelu on saanut aikaan uusia negatiivisia käänteitä. Sen lisäksi, että koira huutaa ja itkee ikäväänsä, Aarne on taantunut sisäsiisteydessään. Ymmärrän kyllä yksinolon olevan järkyttävää, mutta käänne tähän suuntaan harmittaa vietävästi. Juuri kun kuvittelin Aarnen vihdoin olevan oikeasti sisäsiisti...

En vielä perjantaina ehtinyt ostamaan D.A.P. -haihduttimeen liuotinta, mutta sen ostaminen on maanatain "tehtävää"-listassani heti ensimmäisenä. Odotan innoissani haihduttimen käyttöä ja sen mahdollista rauhoittavaa ja rohkaisevaa tulosta Aarnessa. Kyllä me vielä tämä eroahdistus selätetään!

Eilen käväisin Helsingin Taiteiden Yössä ja Design District Helsingin Designhuutokaupassa. Ihan vaan katselemassa, en ostamassa. :) Jani Toivola hoiti hienosti meklarin roolinsa ja tunnelma oli kaikin puolin lämminhenkinen. Rahaakin Designkortteliyhdistys sai Anttu ry:lle kerättyä oikein mukavasti. Olin liikkeellä ystäväni Elinan ja hänen pienen Eino-poikansa kanssa. 2-vuotiaan aikaisesta nukkumaanmenoajasta johtuen, jäi meidän iltamme hieman lyhyemmäksi kuin muiden Taiteiden Yö -vierailijoiden. Ehdimme sentään käväistä katsomassa Kasarmin torin pahvikaupunkia.


Tänään yövyn taas eräiden ystävieni luona. Tosin he ovat itse mökkireissulla. Puhelimeeni sain tänään mahtavan tekstiviestin, joka ohjeisti lauantain saunavuorosta, jääkaapin saunasiideristä ja aamupalatarvikkeista. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulla on näin ihania ystäviä. Siitä suuri kiitos heille.

Lenkkipolkuja ja koiraihmisiä

No okei. Jos edellisessä postauksessa avasin sanaisen arkkuni ympärillä pyörivistä kanssaihmisistä jotka jaksavat ärsyttää, niin tällä kertaa saa sama aihe jatkoa. Joskin nurinat jäävät nyt positiivisten huomioiden varjoon. Koiraihmiset. Nyt puhutaan koiraihmisistä!

Löysin eilen loistavan uuden lenkkireitin. Kuten jo aiemmin kerroin, en ole kovin innostunut Jyväsjärveä kiertävästä lenkkeilyreitistä. Se on päällisin puolin ajateltuna oikein kiva: keskellä kaupunkia, järven rannalla, kunnostetut asfalttitiet, nättejä kukkaistutuksia, valaistu reitti jne. Kuitenkin tässä lenkkipolussa on minun mielessäni paljon vikaa. Ensinäkin se on aina turkasen täynnä ihmisiä (en tykkää kävellä tungoksessa, sitä varten on ostoskeskukset), toiseksi noin puolet reitistä kulkee vilkkaasti liikenneidyn tien vieressä ja kolmanneksi koko reitti täydellisine istutuksineen ja siisteine pientareineen on aivan liian kliininen makuuni.

Viitaniemen ulkoilualue tarjoaa kaiken sen mitä Jyväsjärven lenkkeilyreitti jää uupumaan. Alueella on ihana puistomainen tunnelma, kivat kapeat hiekkatiet, ihana järvireitti ja vaikka ihmisiä alueella riittääkin, ei porukkaa ole tungokseen asti. Ja ennen kaikkea ne ihmiset, jotka Viitaniemeen suunnistavat ovat usein koiraihmisiä. Nyt ei pidä yleistää, mutta pidän kovasti koiraihmisistä.

Tänään törmäsin mustanharmaaseen, pumi-rotuiseen, 5-vuotiaiseen Eppuun ja hänen emäntäänsä. Matkamme kulki samaan suuntaan ja keskustelu oli yllättäen koiravoittoista. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kyselin kokeneemmalta koiran omistajalta vinkkejä koiran eroahdistukseen. Kerroin miettineeni D.A.P. -haihduttimen hankkimista, sillä olen jo hieman epätoivoinen Aarnen yksinolon onnistumattomuuteen. Herrahan siis huutaa ikäväänsä, vaikka kuinka harjoittellaan lyhyitä pätkiä kerrallaan.

Kuva

Epun emäntä kertoi, että heillä D.A.P. oli auttanut eroahdistukseen ja lupasi samaan hengenvetoon, että voisin saada heidän haihdutinlaitteensa. Olin ällikällä lyöty moisesta tarjouksesta. Epun emäntä kertoi, että haihdutin oli käynyt heille tarpeettomaksi ja hänestä on mukava antaa tavaroita eteenpäin niitä tarvitseville. Niinpä sain 39 € arvoisen laitteen ilmaiseksi, eikä minun tarvitse enää ostaa kuin laitteeseen laitettavaa liuotinta! :) Näin varattomalle opiskelijalle aikamoinen lottovoitto. Mahtavaa ihanat koiraihmiset!

Elämänohjeita

Eilen illalla tein huomion: Jyväskylä on täynnä ärsyttävän reippaita nuoria ihmisiä!

Johtuipa se siitä, että Jyväskylä on yliopistokaupunki tai ei, tuntuu kyläpahasemme olevan pullollaan yksin, kaksin tai joukossa urheilevia tyyppejä, täynnä optimismia ja elinvoimaa. Kun itse raahaudun väsyneenä, koirantalutushihna kädessä ympäri kävelyteitä, vastaan tulee juoksevia, rullaluistelevia tai sauvakäveleviä pariskuntia. He puhkuvat intoa ja keskustelevat maailmanpolitiikasta, parisuhteista tai siitä minkälaisen ruoka- tai treeniohjelman he ovat ITSE itselleen kehittäneet. Kun vihdoin kuvittelen kuulleeni ja nähneeni tarpeeksi, jotta olo tuntuisi vieläkin ryytyneemmältä kuin kotoa lähtiessäni, ilmestyy mutkan takaa näkyviin iso joukko nurmikolla yhdessä jumppaavia nuoria naisia. Inspiroiva musiikki pauhaa ja mukana on jopa muutaman tuoreen äidin kullanmussut. Lapset ovat kiltisti ja hiljaa, sillä onhan nyt äidin jumppahetki meneillään. Äidit taasen näyttävät merkkitrikoissaan siltä, kuin eivät koskaan olisi raskaana olleetkaan. Come on! Kello on kahdeksan illalla! Eikö nyt olisi lasten nukkumaan menon aika.

Fiilis on kuin katujyrän alle jääneellä. Omasta kaapista ei löydy "oikeita" ulkoiluvaatteita ja tunnen oloni vaivautuneeksi. Olenko katu-uskottava ulkoilija tennareissa, armeijanvihreässä hameessa ja siinä mustassa kulahtaneessa Cheap Mondayn takissa, josta olisi pitänyt jo aikaa sitten luopua? Hiuksetkin on sutaistu nutturale jotenkuten, eikä naamassa näy merkkiäkään ole siitä raikkaudesta mitä ympärillä pyörivät kanssaihmiset uhkuvat.

Note to myself: "Älä lähde väsyneenä lenkkeilemään sinne kaikkein suosituimmalle ulkoilureitille!"

Väsynyttä väkeä

Jostain kumman syystä olen ollut viime päivät aivan järrrkyttävän väsynyt. Nukun hyvin ja pitkään, ulkoilen ja syön hyvin. Ja tästä kaikesta huolimatta väsyttää niin pirusti. Onkohan tämä nyt sitten sitä jotakin syysväsymystä? Vaikkakaan en oikein suostu uskomaan, että vielä olisi ihan syksy.

Aarnekin on tänään ollut todella rauhallinen. Syy tähän saattaa olla rabies-rokotteen, jonka herra tänään sai. Ainoa reipastuminen Aarneen iski pesun jälkeen. Pitäähän turkki jotenkin kuivattaa! Vai mitä?

Taiteiden yö -fiilistelyä

Oi ihanaa! Taas se saapuu. Nimittäin Helsingin joka vuotinen Taiteiden yö. Tällä kertaa Taiteiden yötä vietetään perjantaina 21.8.

Kävin jo valmiiksi fiilistelemässä Taiteiden yön tapahtumia, joista yhdeksi suosikiksi nousi ehdottomasti Design District Helsingin Designhuutokauppa. Designhuutokauppaa käydään klo 17.00 eteenpäin Dianapuistossa, Kolmikulmassa. Huutokaupan tuotto lahjoitetaan lasten ja nuorten taideopetukseen Annantalon taidekeskuksen tukiyhdistys Anttu ry:lle. Näin designin avulla tuetaan tulevaisuuden suunnittelijoita ja muotoilijoita! Huutokaupan meklarina toimii näyttelijä Jani Toivola, joka itsekin on The Greendress -liikkeineen Designkortteli-yhdistyksen jäsen.

Dianapuistossa on designhuutokaupan lisäksi tarjolla herkkuruokia ja huippumusaa. Musiikista vastaa mahtava Joel Hypén, joka on mm. tehnyt musiikit Marimekon viimeisimpiin muotinäytöksiin. Korviensa puolesta ei siis ainakaan kannata pelätä. :) Jos vaan mahdollista, suuntaan Taiteiden yönä ainakin Dianapuistoon. Sillä vaikka designhuutoihin ei olisi varaa, ainakin voi tunnelmoida mukana.

Ketäpä ei kiinnostaisi tämä Ilmari Tapiovaaran suunnittelema keltainen Madmoiselle-keinutuoli?

Kuva: www.designdistrict.fi

Juhlintaa ja vähän muutakin

Wordini ja blogspot eivät pidä toisistaan. Tästä johtuen jouduin poistamaan edellisen kirjoitukseni ja vastedes luottamaan omaan oikeinkirjoitukseen. Tämä ei välttämättä ole mikään maailman paras juttu, sillä äidinkielen osaamisen taidolla on välillä taipumus kadota totaalisesti. No, mutta, mutta... Jos mentäisiin asiaan.

Menneen viikon lopulla yritin opettaa Aarnea olemaan yksin kotona. Aarne ei näistä yrityksistä ollut kovin innostunut ja protestoi pieniä pyykkitupa-, roskanviemis- ja kauppareissuja kovaäänisesti itkemällä. Vähän jännittää mitäköhän tästäkin tulee. Ensi viikolla harjoitukset kuitenkin jatkuvat. Koulun alkuun mennessä Aarnen pitäisi pystyä olemaan yksin kotona. Ja jopa mielellään hiljaa tämän ajan.

Opetustuokioiden välissä kokkailin oikein urakalla kaalikääryleitä. Teen kaalikääryleitä vain kerran vuodessa, joten silloin tehdäänkin hieman isompi satsi, josta riittää pakkaseen, heti syötäväksi ja vähän ystävillekin maisteltavaksi. Tänä vuonna päätin tehdä ainoastaan kasviskaalikääryleitä, sillä viime vuonna totesin niiden pääsevän makuraadissa perinteisten kääryleiden ohi suoraan paalupaikalle. Kaalikääryleistä liikkuu outo harhaluulo, niiden vaikeasta valmistettavuudesta. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että kääryleet ovat melko helppoja, mutta työläitä tehdä. Työvaiheita on monia, mutta sinänsä koko toimitus on simppeli ja lopputulos on niin herkullinen, että kaikki työ on todellakin vaivan arvoista.

Tässä hieman reseptin tynkää (mukaeltu ohje mummini vanhasta keittokirjasta):

Kasvis-kaalikääryleet

kaalia
puuroriisiä
porkkanaa
sipulia
valkosipulia
kanamunaa
korppujauhoja
kermaa
suolaa
sokeria
kasvisliemikuutio
voita
mustapippuria

Mittoja en tähän reseptiin laita, sillä en niitä itsekään ole mittaillut. Vähän yritän ohjeissa jotakin vihjailla. :) Itse tein todella suuren määrän ja kaalejakin kului tähän määrään neljä, joten omat mittani ovat suuria ja vain suuntaa-antavia.



Koverra kaalin kuvun keskiötä hieman pois (tämä ei ole välttämätön, mutta nopeuttaa kaalin kypsymistä). Keitä kaali runsaassa vedessä, johon on lisätty suolaa.



Kaali on valmis, kun päälimmäiset lehdet alkavat hieman irrota kaalin kuvusta. Nosta kaali esim. siivilään valumaan ja jäähtymään.



Kun kaali on jäähtynyt tarpeeksi, irrota lehdet kuvusta ja leikkaa paksuimmasta lehtiruodista pieni pätkä pois.

Keitä riisit (itse keitin noin 3 desiä). Keitinveteen on hyvä lisätä kasvisliemikuutio. Riisin keittyessä voit raastaa porkkanat (7 porkkanaa). Lisää porkkanaraasteeseen pieneksi silputtu sipuli (2 suurta sipulia) ja valkosipuli(5 kynttä). Lisää seokseen hieman jäähtynyt riisi, munat (3 kpl), kerma (noin 1,5 dl), korppujauho (kunnes seos on koostumukseltaan hyvää = puolikiinteää mössöä) ja mausteet. Mausteita eli suolaa ja mustapippuria tulee lisätä maun mukaan. Koska seoksessa ei ole mitään syönti kelvotonta, kuten raakaa lihaa, voi seosta kätevästi maistella ja maustaa makunsa mukaan. Lisää seokseen kaalin sisällä olleet pienet lehdet hienonnettuna ja vaivaa seos hyvin.

Aseta kaalin lehdelle sopiva nokare seosta (isommalle lehdelle enemmän kuin kukkurallinen ruokalusikallinen ja pienemmälle vähemmän) ja taittele sisältö lehden sisään. Itse taittelen ensin alareunan (lehtiruodon paksumpi pää), sitten sivut ja lopulta rullaan kääryleen kaalinlehden yläreunaa kohden.



Kun kääryleet on taiteltu, ne ruskistetaan voissa pannulla. Kääryleitä ei kannata turhaan käännellä, jotteivat ne aukea, joten yksi pitkä paisto molemmin puolin riittää. Aseta kääryleet uuninpellille tai vuokaan ja ripottele päälle sokeria ja suolaa. Paista uunin keskitasossa, 175 asteessa.



Uunissa paistamiseen pätee vanha sääntö: saat parhaimman lopputuloksen aikaan paistamalla kauan ja miedolla lämmöllä.

Sain ilokseni jo torstaina sunnuntaina tilaamani mekon. Mekko on ihana ja se olikin jo ylläni eilisissä ystäväni syntymäpäiväjuhlissa! :)

Ihanaa mummoutta!

Lueskelin Kalastajan vaimo -blogia tänään ja löysin sieltä Johannan ohjeen rentoon nutturaan. Ja voi sitä ihanuutta! Nuttura on todella helppo tehdä ja lopputulos on mitä elegantein. Pidän todella paljon erilaisista kampauksista ja hiukseni yleensä ovatkin jonkinlaisella sykeröllä. Nyt sain yhden upean kampaustyylin lisää. :)


Pidän tästä todella paljon, vaikka sainkin eräältä miespuoliselta ystävältäni seuraavanlaista palautetta: "olet kaunis kuin aina, mutta kampaus ja väri näyttävät mielestäni siltä, että sopisivat paremmin edesmenneen isöäitini päähän.. ei millään pahalla. tai ehkä vähän.." Mutta minähän en tuosta piittaa. Mummoushan on sitä suurinta cooliutta!

Home, sweet home

Teen aikamoista historiaa, kun olen ”jo” kolmatta kertaa tämän kesän aikana kotona! Ensimmäisen kerran pyörähdin täällä heinäkuun alussa (pe–la), toisella kerralla viihdyin kotioloissa kokonaiset kolme päivää ja nyt aion olla täällä lähes viisi päivää! Vaikka kesäisestä kodin pakoilusta voisi muuta kuvitella, pidän kodistani todella paljon. Se on täynnä minulle tärkeitä esineitä, muistoja ja yksityiskohtia. Täällä on yllin kyllin tilaa ja avaruutta. Tulen kotiin aina mielelläni ja voisin viettää täällä loputtomasti aikaa. Aina joskus on vain pakko vaihtaa maisemaa tai pistää nokka ulkoilmaankin… ;)

Ajattelin ihastuttaa pienellä sisustusesineellä. Tämä laatikko on viimeisin sisustuselementti, jonka olen kotiini hankkinut. Tai hankkinut ja hankkinut… Sain sen ystäväni mökiltä, jossa se oli lojunut vuosikausia kellarissa. Hieman hiomista ja öljyämistä ja laatikko on kuin uusi. Tai ainakin kaunis vanha…


Sisustustyylini on selkeä. Tykkään yhdistellä vaaleita ja tummia sävyjä. Käytän värejä melko rohkeasti, mutta lähes aina suurina pintoina. Minulta ei siis löydy kovin helposti ruutua, raitaa tai muita kirjavia kuoseja. Raotan varmasti joskus myöhemmin sisustustani hieman enemmänkin.

En tiedä miksi, mutta yllätyin eilen siitä kuinka aikaisin pimeä jo tulee. Olin Jyväskylässä noin puoli kahdentoista aikaan yöllä ja päivä hämärtyi jo paljon ennen perille pääsyä. Vaikka muuten sää on vielä kovin kesäinen, huomaa illoista syksyn jo lähestyvän. Se on yhtälailla haikeaa ja ihanaa. Ihaninta syksyssä on raikkaan tuoksuinen ilma, surullisinta taas on se, että tietää kesän loppuvan.

Tänään olen menossa vierailemaan ystävieni luona Säynätsalossa. He ovat juuri ostaneet (kuvista päätellen) jumalaisen asunnon pienkerrostalosta, jolla on oma ranta. Asunnossa on viisi huonetta ja se on remontoitu vanhaa henkeä kunnioittaen. Muutto on juuri nyt meneillään ja Elina pyysikin minulta apua keittiön kaappien täyttämisen kanssa. Hänen aivonsa eivät kuulemma enää toimi ja suostu miettimään mihin mikäkin tavara olisi viisasta sijoittaa. Olen niin iloinen heidän puolestaan, sillä uskon heidän löytäneen unelmiensa kodin.

Nettiostoksilla

Olen innoissani, sillä ostin juuri Nelly.comista aivan iiihanan mekon. Ja vielä pilkkahintaan! Mekko maksoi vain 9,90 € (oikea hinta 70,50 €)! Se mikä tästä ostoksesta tekee niin kovin ihmeellisen, on se, etten yleensä osta paljon vaatteita ja vielä vähemmän teen sitä netissä. Haluan normaalisti AINA sovittaa vaatteet ennen kuin ostan ne. Sukat ovat varmaan ainoat vaatekappaleet joita en sovita. Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä mekko tuntui kutsuvan minua pyristelyistä huolimatta.

Nyt vain toivon sen olevan sopiva. Ainoa asia mikä mekossa mietityttää, on sen leveähkö hartialinja. Minua on siunattu uimarin hartioilla, joten en soisi että omaa harteikkuuttani enää tarvitsisi korostaa. Värivalinnassa en päässyt irti normaalista linjastani, eli mustasta. Mutta tuollainen mekko, tuohon hintaan. En pääse yli enkä ympäri siitä, että tein hyvät kaupat. Tämä Soaked in Luxuryn mekko on juuri sitä linjaa, jota haluaisin koko vaatehuoneeni sisällön olevan; rento, pelkistetty, yksinkertainen, tyylikäs ja helppo.

Mitäs pidätte?

Myrskyn jälkeen tulee yleensä se poutasää

Eilinen, eli ensimmäinen päivä töissä kollegan kanssa käydyn episodin jälkeen, sujui oikein hyvin. Tämä varmasti siksi, että sain kehuja (sekä työtovereiden, että esimiehen suunnalta) ”hyvästä toiminnastani” ja suoraselkäisyydestäni. Esimieheni oli tyytyväinen toimintaani, sillä torstaina oli uuden kollegan viimeinen työpäivä ja päivä jolloin oli tarkoitus puhua hänen työsopimuksensa jatkosta. Nyt pomo sai lisävarmuutta jo tehtyyn päätökseen: työsopimusta ei enää jatkettaisi. Poden hieman huonoa omatuntoa tästä, sillä jotenkin tuntuu, kuin koko sotku olisi jollain kierolla tavalla minun vikaani. Toisaalta tiedän tehneeni juuri oikein ja tiedän myös varsin hyvin, ettei kyse ollut vain tästä yhdestä keskiviikosta. Tämä helpottaa ja yritänkin psyykata itseäni, jotten syyllistäisi itseäni turhaan.

Muutama entinen työtoverini (samalta työpaikalta, mutta eri tehtävistä) kutsui minut drinkeille Torin terassille, joten ilta sujui mukavassa seurassa, iloisin mielin. Oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Helsingin sääkin pysyi miellyttävän lämpimänä, vaikka drinkkihetki venyi myöhään yöhön. Tällaisia iltoja voisi viettää enemmänkin.

Kuva: www.ravintolatori.fi

Tänä iltana pääsen nauttimaan taas erään ystäväni seurasta, sillä töiden jälkeen suuntaan kohti Kalliota ja Barbie-Q -juhlia. Teemana on siis tietenkin Barbie ja tarkoituksena olisi pukeutua kuten tämä muovinen viidenkympin ikäinen supernainen. Mukaan on tietenkin kutsuttu vain vaaleaverikköjä. Valitettavasti en pysty toteuttamaan pukeutumiskoodia, sillä ”vaatekaappini” (eli reppu) on hyvin rajallinen. No, ehkä ystäväni vaatekaapista löytyisi jotain minullekin sopivaa. Harmittelen vain, ettei kamerassani ole enää akkua jäljellä, sillä unohdin tietenkin kameran virtajohdon Jyväskylään… Onneksi kaulaa sentään koristaa pinkki huivi. Tänään siis juhlitaan Barbie henkeen!

Kuva: http://capitolb.net

Day from hell...

Huh huh, mikä päivä eilen! Onnistuin oikein kunnolla sotkemaan asioita ja väsyttämään itseni täydellisesti. Päivään kuuluin muun muassa yksi 5.45 aamuherääminen, yksi epäonnistunut hälyttimen turvakoodin näppäily (lue: yksi puhelu vartiointiliikkeeseen), yksi katkeransuloinen toteamus pankkitilin saldosta (joka on aivan liian pieni), yksi lihava riita työkollegan kanssa, yksi kastuminen vesisateessa, yksi sateenkaari, yhdet rikkoutuneet aurinkolasit ja yhdet siniseksi värjääntyneet jalat...

Välillä on totisesti sellainen olo, että olisi voinut olla parempi jos olisi jäänyt kotiin nukkumaan. Eniten koko päivässä jäi mieltä kaivertamaan riita kollegan kanssa. Vihaan kaikenlaista riitelyä ja vihanpitoa ja konflikti työtoverin kanssa aiheutti sekä henkistä, että fyysistä tärinää. Konflikteja vielä enemmän vihaan epäoikeudenmukaisuutta ja kaksinaamaisuutta, joten tällä kertaa en pystynyt katsomaan vierestä kuinka nenän edessäni toimitaan väärin. Tämä kollegani on työpaikalla uusi ja vielä koeajalla. Ennen eilistä, en ollut kertaakaan työskennellyt hänen kanssaan yhtä aikaa, mutta olin kuullut kyllä huhuja herran työmoraalista. Hänelle tuntuu olevan tyypillistä myöhästely, omat tauot ja yleinen laiskottelu työpaikalla. Ajattelin kuitenkin olla tuomitsematta ketään ilman, että olen antanut tälle mahdollisuuden luoda itse vaikutelma minuun.

Homma ei kuitenkaan lähtenyt ollenkaan hyvin käyntiin, sillä hän ilmestyi paikalle 20 minuuttia myöhässä (edellisenä päivänä hän ei ilmaantunut töihin ollenkaan). Tämä ei vielä saanut minua menettämään hermojani. Se tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun kaveri oli pitänyt 50 minuutin ruokatauon ja istui 45 minuuttia kahvitauolla. Olisi varmaan istunut kauemminkin, jos en olisi mennyt väliin.

Meillä on mielestäni ihan kivat tauot (pidemmät kuin lakisääteiset); puoli tuntia palkatonta ruokatuntia ja kaksi 15 minuutin palkallista kahvipaussia. Jotenkin oman laskuoppini mukaan hänen taukonsa eivät ihan vastanneet työpaikkamme säädöksiä. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole nillittäjä, mutta epäoikeidenmukaisuutta kohdatessani, nousevat karvat pystyyn.

Kun kävin huomauttamassa uudelle kaverille, etteivät näin pitkät tauot ole ihan ok, hän kysyi minulta "mitä se on sulta pois?". !!! Siis mitä?!? Mitä se on multa pois, jos joku vaan lusmuilee töissä. Mielestäni se on koko työyhteisöltä pois, jos yksi lintsaa. Muuthan siitä kärsivät. Jos hommat saadaan nopsaan tehtyä, on kiva, että kaikki pääsevät nauttimaan tauoista.

Joka tapauksessa, tulikiven katkuisia sanoja vaihdettiin puolin ja toisin. Yritin pysyä tyynenä ja asiallisena, mutta samalla saada viestin uppoamaan. En tainnut ihan onnistua siinä. Jotkut eivät vaan tajua. Kun oli aika lähteä töistä, tärisin kauttaaltani ja poskeni hehkuivat roosanpunaisena. Sain kyllä kiitosta suoraselkäisyydestä muilta työtovereiltani, mutta totta puhuakseni jännitän takaisin työpaikalle menoa huomenna.

Eilinen kotimatkakaan ei sujunut sekään ihan putkeen. Kaikesta kuohunnasta johtuen, myöhästyin junalta ja Lahteen päästyäni jouduin rankkasateeseen. Onneksi kotimatkalla oli aikaa ajatella ja rauhoittua. Kuva näyttää hämäävästi rakeiselta, mutta todellisuudessa rakeisuus on lähestyvä saderintama! Kaunista, vaikka märkää. :)

Matkalaukkuelämää

Eilen se sitten iski. Totaalinen väsymys ja epätoivo matkalaukkuelämään, jota olen koko kesän viettänyt. Todellisuushan on se, että "asun" Jyväskylässä, käyn töissä Helsingissä ja reissaan milloin Lahdessa, milloin Vääksyssä tai ties missä muualla. Tämän kesän aikana olen käynyt kahdesti kotona. Tällöinkin olen viipynyt paikallani maksimissaan kolme päivää. Ei liene siis kummallista, että reissuväsymys jossain vaiheessa iskee. En kuitenkaan osannut odottaa sitä, sillä tähän mennessä olen ilolla vaihtanut paikkaa ystävieni nurkissa. Juuri nyt istun työkoneella (hys hys, ei kerrota kenellekään, että teen pienen postauksen töissä) Helsingissä. Viimeiset päivät olen ollut täällä pääkaupungissa ja tänään matkustan muutamaksi päiväksi vanhempieni luokse Lahteen.

Väsymyksestä johtuen, olin melkein iloinen, kun esimieheni ehdotti etten tekisi ensiviikolla kahta viikon keskelle osuvaa vuoroa. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsen viikonlopun jälkeen palaamaan kotiin VIIKOKSI! Aika luksusta sanon minä... Luksuksesta puheenollen: luksusta on myös tarjolla Design Forum Finlandin kesän näyttelyssä Luksus 09. Jos satut pyörähtämään Helsingissä, kannattaa näyttely tarkastaa ja ihastella kauniita esineitä. :) Itse kävin näyttelyssä viikonloppuna ja se ilahdutti raikkailla esineillään ja ajatuksillaan. Kauneutta, sanon minä.

Kuvat: www.designforum.fi

Kun pääsen omaan tämän hetkiseen luksustilaani, eli kotiin, haluan kokata kaalilaatikkoa, loikoilla omalla sohvalla, kutsua ystäviä kylään ja vierailla heidän luonaan. Ehkäpä pitäisi myös suunnitella syksyn opintojen aloittamista ja lähestyvää opinnäytetyötä... Tai sitten huomaan, että kaikki tämä on aivan liian paljon yhdelle viikolle ja päädyn olemaan tekemättä mitään. Fat chance! :D

Nyt tyydyn kuitenkin ikävöimään kotiin ja haaveilemaan ihanista kesäpäivistä omenapuun alla. Ilman töitä tietenkin... Hmm... ihanat herneenpalot, jotka Anu nenäni eteen juuri toi, taitanevat kutsua minut niitä mussuttamaan.

Ihmisen paras ystävä

Kuten moni muukin eläinten ystävä, hankin minäkin tänä kesänä itselleni nelijalkaisen ystävän. Aiemmin olen keksinyt jos jonkinlaista tekosyytä siihen "miksi" EN voi hankkia koiraa. Näitä ovat olleen haukun kalleus, sen hoitamiseen kuluva raha, se että matkustan paljon, koira sitoo, siitä lähtee karvaa ja ennen kaikkea "enhän MINÄ voi tehdä tuollaisia päätöksiä". Viimeisin väite on ehkä kaikkein kummallisin, sillä olen jo 28-vuoden kypsässä iässä. Voin siis väittää olevani "aikuinen"!

Tänä kesänä olen ollut alavireisempi kuin aikoihin. Vaikka koira ei mikään pika-apu-laastari olekaan, en voinut välttyä ajatukselta, että se olisi helppo ratkaisu joihinkin ongelmiini. Haukun kanssa on PAKKO lähteä ulos monta kertaa päivässä. Koira tekee ihmisestä sosiaalisemman, eikä omaa napaa tarvitse tuijotella ihan koko ajan, kun luontokappale vie itseltä huomion. Koira rakastaa emäntäänsä pyyteettömästi, tai ainakin ymmärtää syy-seuraus yhteyden ihmisen ja ruokakupin välillä. Koirasta on seuraa ja jos kyseessä on pieni koira, eivät sen hoitokustannutkset kovin korkeaksi nouse. Lisäksi on koirarotuja, joista ei lähde karvaa ja jotka eivät allergisoi, kuten muut koirat. Kaikkien näiden syiden yhteissummana tulin siihen tulokseen, että kannattaisikohan kuitenkin harkita sitä koiran hankkimista.

Nyt elämääni on piristänyt pieni Aarne, kääpiö villakoira uros, jo noin kuukauden ajan. Aarne on nyt hieman yli puolivuotias. Se on rauhallisin pikku ystävä, jonka olen pitkään aikaan tavannut. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä lähipiirissäni on paljon lapsia ja kissoja. Lisäksi Aarne matkustaa mukanani paikkakunnalta toiselle ja seuraa minua jopa töihin. Olemme totutelleet Aarnen kanssa toisiimme ja alammekin pikkuhiljaa toistemme kummallisia ja ihania tapoja.

Tänään olemme viettäneet kahdeksan tuntia töissä ja nyt rentoilemme ystäväni luona. Hän on luvannut maistattaa minulle (ei Aarnelle) uutta valkosuklaakakkureseptiään. :)

Tervetuloa Ruusukujalle!

Tässä sitä nyt ollaan. Kaiken alussa. Jälleen kerran tekee mieleni kirjoittaa ja jäsentää ajatuksiani mustaa valkoiselle. Aiemmin olen kirjoittanut blogeja niin nimimerkillä kuin nimelläni, avoimina tai suljettuina blogeina. Tällä kertaa haluan pysyä (ainakin jossain määrin) kasvottomana, mutta pidän silti ovet maailmaani avoimena.

Aihesisältö selvenee blogin edetessä. Sisältöön mahtunee aimo annos tavallista elämää, työpaikan tai koulupaikan kiemuroita sekä kokkausta, askarteluja ja muita harrastuksia. Tervetuloa siis mukaan Neiti Ruusupuun matkaan!