Tältä näytti keittiö ennen remonttia. Tässä näette myös hienon muovimaton, joka piristi koko asunnon ilmettä...
Kutakuinkin tältä näyttää keittiön toinen pääty, nyt remontin jälkeen. Ikkunan eteen "ängin" minulle niin tärkeän pakastimen.
Lähikuvaa jääkaapin kulman aiemmasta kunnosta. Kodinkone on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoisesti asennettu.
Siloittelin sitä hieman, ja nyt se on minusta parempi kuin aiemmin. Vaikkei ihan täydellinen olekaan... :)
Keittiön toinen pääty sai vaaleanpunaista pintaansa.
Asunnon lautalattia saatiin esiin kolmen muovimaton alta. Tätä "kivaa ja pientä" kohtaa huolimatta matot lähtivät irti lattiasta jokseenkin kunniallisesti.
Mattoa poistettiin tiukista kohdista näin!
Ja lattian aiempia (vähintäänkin mielenkiintoisia korjausyrityksiä betonilla) korjattiin näin.
Lattian maalaus ei sujunut ehkä ihan ilman kommelluksia. Tämä oli siitä hauskimmasta päästä ja vaati ainoastaan pensselien pesua.
Tämä taas ei ollut ollenkaan hauskaa. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen pääsimme toteamaan, kuinka jotkin lattian kohdat olivat imeneet itseensä liimaa ja nyt hylkivät maalia. Nämä kohdat jouduimme hiomaan ja käsittelemään uudelleen. Siinä välissä teimme muutaman taikatempunkin.
Onneksi taikatemput toimivat ja lattia saatiin vihdoinkin valmiiksi! Kivoin kommentti, jonka lattiasta olen saanut oli: "Tämähän on kuin mummolan lattia!". Ihana siitä tuli. <3
Tapettien alta paljastui "kanankakkaseinä", joka iloisesti mureni sitä kosketettaessa. Seinät menivät siis tasoitukseen...
Lopulta seiniin saatiin väriä päälle. Erityisen iloinen olen eteisen väristä. Tuota väriä rakastan!
Huoneen patterin taus maalattiin samalla värillä kuin sängynpäätykin. Ristin värin maitokaakaoksi. ;)
Muutto saatiin vihdoin tehtyä. Ihan hyvinhän tänne koko omaisuuteni mahtuu. Kuka löytää kuvasta sohvan?!?
Pikku-Possu parka pääsi hengestään muutossa. Jäämme kaipaamaan hänen iloista hymyään. Pesukoneen saa käyttöön sitten joskus, kun on varaa palkata putkimies tekemään keittöön tarvittavat liitännät.
Tavarat alkavat pikkuhiljaa hakea paikkaansa, mutta onneksi ette näe selkäni taakse!
Tämä on tällä hetkellä lempipaikkani asunnossa, jonka kodiksi kutsumista alan nyt harjoittelemaan.
Huomaan etten osaa ollenkaan sisäistää sitä, että todellakin asun täällä nyt. Tuntuu kuin tämä olisi JÄLLEEN KERRAN vain joku väliaikaisratkaisu. Ehkä sisäistämisen vaikeus johtuu siitä, että asiat ovat enemmän tai vähemmän levällään. Kaikenlaiset pienet takaiskut ovat hidastaneet kotiutumista.
Tässä muutamia kompastuskiviä... Liettä en saanut pitkään aikaan käyttöön ja kun se vihdoin onnistui, ei uunia voinut sen kunnosta johtuen ollenkaan käyttää. Kaasuyhtiön asennuslaskua odottelin kauhulla ja he muistivatkin minua lähes kolmensadan euron edestä. Säilytystilaa uudessa kodissani on huomattavasti vähemmän kuin mitä ennen oli, joten edessäni on kirpputorireissu, jota en ole päässyt tekemään, sillä töitä on (onneksi) riittänyt nyt kesällä hyvin. Jotteivat asiat olisi liian helppoja, ovat polveni reistailleet aina remontista lähtien. Lopulta jouduin lääkärin vastaanotolle pienen jalkapallon kokoisen polveni kanssa ja selvisi, että polvilumpion limapussi on tulehtunut. Lääkäri määräsi täys liikkumiskiellon, jota kärsivällisesti noudatinkin täydet viisi päivää. Viiden makuu päivän jälkeen oli pakko palata töihin, sillä keskeneräisessä kodissa alkoivat seinät kaatua päälle.
Onneksi tähän kaikkeen "kurjaan" on tulossa myös helpotuksia. Polvet alkavat pikkuhiljaa parantua (kun vain jaksaisin ottaa rauhallisesti niiden kanssa), juhannuksen jälkeen saan uuden uunin ja pääsen keittohommiin, laskuja voi siirtää ja sumplia ja kyllä sitä varmasti jossain vaiheessa tavaratkin löytävät paikkansa. Täytyy vain yritää ajatella positiivisesti, vaikka juuri nyt ei mikään nauratakkaan.
