Myrskyn jälkeen tulee yleensä se poutasää

Eilinen, eli ensimmäinen päivä töissä kollegan kanssa käydyn episodin jälkeen, sujui oikein hyvin. Tämä varmasti siksi, että sain kehuja (sekä työtovereiden, että esimiehen suunnalta) ”hyvästä toiminnastani” ja suoraselkäisyydestäni. Esimieheni oli tyytyväinen toimintaani, sillä torstaina oli uuden kollegan viimeinen työpäivä ja päivä jolloin oli tarkoitus puhua hänen työsopimuksensa jatkosta. Nyt pomo sai lisävarmuutta jo tehtyyn päätökseen: työsopimusta ei enää jatkettaisi. Poden hieman huonoa omatuntoa tästä, sillä jotenkin tuntuu, kuin koko sotku olisi jollain kierolla tavalla minun vikaani. Toisaalta tiedän tehneeni juuri oikein ja tiedän myös varsin hyvin, ettei kyse ollut vain tästä yhdestä keskiviikosta. Tämä helpottaa ja yritänkin psyykata itseäni, jotten syyllistäisi itseäni turhaan.

Muutama entinen työtoverini (samalta työpaikalta, mutta eri tehtävistä) kutsui minut drinkeille Torin terassille, joten ilta sujui mukavassa seurassa, iloisin mielin. Oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Helsingin sääkin pysyi miellyttävän lämpimänä, vaikka drinkkihetki venyi myöhään yöhön. Tällaisia iltoja voisi viettää enemmänkin.

Kuva: www.ravintolatori.fi

Tänä iltana pääsen nauttimaan taas erään ystäväni seurasta, sillä töiden jälkeen suuntaan kohti Kalliota ja Barbie-Q -juhlia. Teemana on siis tietenkin Barbie ja tarkoituksena olisi pukeutua kuten tämä muovinen viidenkympin ikäinen supernainen. Mukaan on tietenkin kutsuttu vain vaaleaverikköjä. Valitettavasti en pysty toteuttamaan pukeutumiskoodia, sillä ”vaatekaappini” (eli reppu) on hyvin rajallinen. No, ehkä ystäväni vaatekaapista löytyisi jotain minullekin sopivaa. Harmittelen vain, ettei kamerassani ole enää akkua jäljellä, sillä unohdin tietenkin kameran virtajohdon Jyväskylään… Onneksi kaulaa sentään koristaa pinkki huivi. Tänään siis juhlitaan Barbie henkeen!

Kuva: http://capitolb.net