Kävin sitten viime viikonloppuna katsomassa tuota kolmiota korkeilla huoneilla. Asunto oli kaikkea sitä mitä se etukäteen lupasikin. Kaikki listaamani plussat olivat oikein. Vain yksi asia puuttui. Tämä ei ollut minun kotini. Joskus sen vaan tuntee. Kodin etsintä siis jatkukoon!
Viikonlopun jälkeen olen ollut rättiväsynyt. Maanantaina makasin sohvalla viltin alla ja palelin, vaikka aurinko porotti suoraan ikkunasta. Ehkä töissäkäynti melkein kuukauden jälkeen ottaa veronsa. Viikonloppu ei muutenkaan ollut se kaikkein rentouttavin (kello viiden tai kuuden herätyksineen). Olin vierasilla vanhempieni luona ja tottakai paikalla oli myös pintä perhedraamaa. Tällä kertaa en ollut millään lailla osallisena koko soppaan, mutta toisten rauhoittelu ja härdellin keskellä luoviminen ei ole jotain mitä voisi kutsua rentouttavaksi. Totesinkin itselleni sunnuntaina töihin lähtiessä: "ihana päästä töihin lepäämään".
Täytyy sanoa, että odotan ihan mielettömästi Helsinkiin muuttamista. Ajatella, ettei minun sitten tarvitse matkustaa kolmea-neljää tuntia päästäkseni lähemmäs työmaata, majailla toisten nurkissa ja järjestellä jatkuvasti aikatauluja. Viikonloppuina työskentely ei tunnu pian enää missään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti