Kuitupöllyssä

Aloitin tuossa jokin aika sitten uuden neuleen (jälleen kerran). Tällä kerralla työn alla on epä symmetrinen "neuletakki" pellavalangasta. Ihastuin mallin rentouteen ja ajattelin, että neule olisi täydellinen työvaate kesäkuumalla. Lankakaupassa käytyäni varmistuin myös pellavan luonnollisen värisestä ja totesin, että värihän sopii jopa naamatauluuni!

Kuva ja malli Garnstudiolta

Ajattelin pellavan olevan myös mielettömän kiva materiaali työstää. Ja onhan se. Tavallaan.

Pellavalankaa on helppo ja nopea neuloa. Fiilis on vähän samanlainen kuin neuloisi oikein ohutta paperinarua. Vielä kun tarkoituksena ei ole saada aikaan tiivistä neulosta, vaan löysähköä verkomaista pintaa, luulisi neulontakokemuksen olevan loistava! Aivan: LUULISI!

Heleppoa ku heinänteko!

Pellavan neulominen onkin helppoa ja tavallaan mukavaa. Ainut vaan, että langasta pöllyää pellavakuitua jokaisen puikon heilahduksen aikaansaamana. Kaikki vaatteet ja pinnat (tietokonetta myöden) ovat pellavapölyssä. Kuitupöly takertuu silmälasien linsseihin, käsien kuivaan ihoon. Se tunkeutuu hengityksen mukana suuhun ja löytää tiensä suuhun ja silmiin. Koko ajan kutittaa jostain. Mieli tekisi jatkuvasti hieroa nenää ja silmiä.

...mutta ah, niin pölyistä! Esimerkkinä legginssien pintaa.

Tällä hetkellä koko pellavalanka"pelleily" mietityttää. Työ toki etenee melko nopeasti, mutta työstäminen on äärimmäisen ikävää. Langat on kuitenkin jo ostettu ja toistaiseksi jaksan uskoa siihen, että neule valmiina (kasteltuna ja ommeltuna) ei enää pöllyä eikä kutita.