Ihanuus koostui seuraavista toiminnoista: nukuin pitkään, söin, töllötin leffoja tv:stä, kävin Aarnen kanssa ulkona ja nukuin päikkäreitä. Mahtavaa! Harvoin voi yhtä antaumuksella viettää "tylsää" päivää. Jotenkin nautin siitäkin, etten nähnyt ketään. Olisinpa jopa toivonut, ettei puhelimeenkaan olisi tarvinnut vastata.
29-vuoden kypsään ikään tultaessa olen ilmeisesti oppinut nauttimaan omasta seurastani. Olisihan se kiva, jos vieressä köllöttelisi joku muukin kulta tuon Aarnen lisäksi. Mutta kun ei niin sitten ei. Syvällä sisimmässäni uskon, että prinssi Oikean ja minun tiet jonain päivänä kohtaavat. Sitä ennen on muistettava itseään näillä olohuoneen seinältänikin löytyvillä sanoilla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti