...sanoin ex-apelleni, kun ensimmäistä kertaa näin hänen mitalinsa kaikenkarvaisista hiito- ja juoksukisoista. Jälkeenpäin kyllä vähän hävetti, sillä emme montaa kertaa olleet tavanneet ennen tätä kohtaamista.
Tänään harjoittelin hullun hommaa itse. En suinkaan juoksemalla tai hiihtämällä, vaan siivoamalla! Aloitin reippaana tyttönä jo ennen kello yhdeksää roudaamalla alakerran pesutupaan ensimmäiset koneelliset pyykkiä. Päivän aikana olen onnistunut toteuttamaan hulluutta ikkunoiden, lattioiden ja MATTOJEN pesulla.
Eihän tuo mattojen pesu mitään, jos matto on niin pieni, että se pesukoneeseen mahtuu, mutta nyt oli pakkomielteenä saada olkkarin 120x160cm matto pestyä. Eipä muuta kuin kylppärin koko 1,5 neliön lattiapintaala käyttöön, neiti polvilleen ja mattoa vääntämään mitä eriskummallisimpiin asentoihin, jotta jokainen osio tulee pestyä. Kyllähän se matto loppujen lopuksi pestyksi tuli, mutta tiedä häntä kuinka loistavin lopputuloksin kuitenkaan. Maton huutelu ja "kuivaksi puristelu" kun tuottivat hieman ongelmia. Pienen väännön jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin raahaamaan märän käärön yläkerran mattojen tamppausparvelle. Sinne sen sitten jätin valumaan ja jättämään kivoja liiloja värijuovia lattiaan. Täytynee huomenna maton kuivettua käydä pesemässä yleisten tilojen lattioitakin.
Nyt on kyllä mukavaa istua puhtaassa kodissa. Joskin polvet ovat lähes vereslihalla ja lattiat paljaana. Hullun hommaa sanon minä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti