Vuokrasin asunnon, kai.

Niin siinä pääsi sitten käymään, että asunto on vuokrattu. Tai siis tavallaan on vuokrattu. Sopimus on tähän mennessä tehty ainoastaan suullisena, joten jokin osa aivoistani ei suostu uskomaan asiaa vielä ihan todeksi. Ihan oikea, kirjallinen sopimus kyllä tehdään mahdollisimman pian, mutta siinä kestää hetken, sillä uudet vuokranantajani asuvat hieman kauempana Helsingistä.

Eilinen oli hyvin rankka päivä, kaikkine asunnon etsimisjuoksuineen ja hirveine näyttöineen. Viidestä eilen katsastamastani asunnosta uusi kotini oli se neljäs. Siihen mennessä olin jo ehtinyt menettää toivoni asunnon löytämisestä, sillä aiemmat kohteet olivat olleet enemmän tai vähemmän täysiä pommeja isoilla hintalapuilla varustettuna. Lähestyinkin uusinta asuntonäyttöä raskain mielin. Yllätys oli suuri, kun astuin tähän kotiin sisään. Pimeäksi kuvittelemani asunto olikin erittäin valoisa ja vaikka asunnon ikkuna oli raollaan, ei alapuolella kulkevan kadun vilkas liikenne kantautunut aivan tähän pieneen asuntoon asti.

Yksiön huone oli ihanan tilava eikä keittokomerokaan ollut aivan toivottoman pieni. Kylpyhuoneeseen ei valitettavasti mahtunut pesukonetta, mutta se sentään oli uusittu viimeisen vuoden aikana. Kylpyhuone loistikin siistinä ja kivana pakettina, pienuudestaan huolimatta. Keittokomero oli huoneista kaikkein ikävimmässä kunnossa, mutta nurkassa kököttävä kaasuliesi oli pelkkää plussaa. Arvioin välittömästi, että keittokomeron ikkunan alla olevaa pöytätasoa voisi nostaa sen verran, että sen alle voisi saada huoneistosta puuttuvan pakastimen. Loistavaa! Vielä kun keksisin tavan änkeä pesukone keittiöön! :)

Nyt ainoa ongelma oli se, että asuntoa katsomassa oli noin 11 muutakin asunnon etsijää. Mitään haastatteluja ei esitetty ja olo olikin kuin mahdotonta lottovoittoa odotellessa. Päätin ottaa härkää sarvista ja lähettää asunnon omistajalle tekstiviestin, jossa kerroin pitäväni asunnosta ja toivovani saavan sen itselleni. Pari tuntia ehti vierähtää ennen kuin puhelinsoitto tuli. Omistajan tytär ja asunnon tämän hetkinen vuokralainen olivat molemmat pistäneet minut mieleensä, ja esittivät nyt, että huoneisto vuokrattaisiin minulle. Hihkuin sisäisesti riemusta, kun keskustelin asiasta vuokranantajan kanssa.

Yksi kivoimmista asioista tässä uudessa asunnossa on se, että sen omistaja ilmoitti minulle, että voin remontoida siellä niin paljon kuin minua huvittaa. Ja he maksavat viulut! Ihan hirveitä ei asunnossa varmaankaan ehdi tehdä, sillä remontointiaikaa ennen muuttoa on huimat neljä päivää. Ajattelin kuitenkin satsaavani seinäpintojen uudistamiseen. Katsotaan mitä saan aikaan!

Vähän minua vielä jännittää, sillä vuokrasopimustahan ei vielä ole kirjoitettu. Pieni pessimisti sisälläni huutaa, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Tämä siitäkin huolimatta, että vuokranantajani sanoi tämän suullisen sopimuksen pitävän.