Keittiöpyyhekangas, jota olen vuoden alusta asti kutonut, valmistui tänään! Tosin siinä on vielä hieman fiksailtavaa, ja ne pyyhkeetkin siitä pitäisi ommella, mutta valmis kangas kaikki tyynni. Tässä kuva kankaasta (älä välitä huonoista väreistä):
Tästä tulee siis yhteensä neljä pyyheparia.Olen viimepäivät ollut todella stressaantunut ja ylikierroksilla tämän asuntohomman takia. En ole saanut kunnolla nukuttua, enkä oikein osaa keskittyä mihinkään. Eilen jopa unohdin syödä, kun hötkyilin paikasta toiseen vailla mitään järkeä. Huomenna olen vihdoin menossa asuntonäyttöihin. Päivän ajaksi olen onnistunut sopimaan VIISI näyttöä. Valitettavasti niistä ainoastaan yksi on sellainen asunto, jonka oikeasti kodikseni haluaisin. Muut ovat ihan ok-vaihtoehtoja, mutta jokaisessa niissä on jotain vikana: sijainti suuren, vilkkaan tien varrella, ikkunat pohjoiseen (tämä asunto ei koskaan ole TODELLA valoinen), ei OLLENKAAN kaappi- tai säilytystilaa jne... Lisäksi asunnot ovat melko pieniä, ja tottakai: kalliita.
Onneksi joukossa on yksi helmi: unelma-asuntoni. Tämä asunto on puistomaisella alueella, se on erittäin tilava, vanhassa talossa ja kohtuullisen hintainen kokoonsa ja sijaintiinsa nähden. Harmi vaan, että taitaapa unelma-asuntoa haluta joku muukin kuin minä. Nyt jännitän ihan hirmusti huomista näyttöä ja mietin vain, kuinka saisin välittäjän hurmattua.
Kevättalvella ystäväni kysyi missä päin Helsinkiä kaikkein mieluiten asuisin. Vitsillä vastasin juuri tuon alueen, jossa unelma-asunto sijaitsee. Oikeasti en uskonut tähän mahdollisuuteen itsekään, sillä alueelta vapautuu asuntoja todella harvoin. Lisäksi tämä unelma-asunto muistuttaa kovasti ensimmäistä omaa asuntoani ja asuinaluetta, jolla silloin asuin. Koska rakastin ensimmäistä asuntoani, huomaan tuntevani jo nyt voimakkaasti kuuluvani tänne uuteen, vielä näkemättömään unelma-asuntoon. On lähes sietämätöntä, että mahdollisuus asua "maailman ihanimmassa" miljöössä on niin lähellä ja silti niin kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti